Tämä jaaritus tulee vähän jälkijunassa, mutta ei se aiheen sisältöä mitenkään vähennä. Piia, n. yhdeksän vuoden uurastuksen päätteeksi, kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi. LOISTAVAA!! Tiukkaa vääntämistä, itseohjattua opiskelua, hermojen menettämistä, kiukunpuuskia, onnistumisen iloa ja lopuksi, päähän valkoisena hohtava lakki.
Vakuuttava suoritus oli, aviomiehen, kahden pienen tuholaisen, parin koiran ja kissan sisältävän perheen äitinä tehtävä ei ollut helppo. Silti lopputulos oli todella hieno, ja oikeasti juhlan arvoinen.
Paljon onnea Rakas Tyttäreni, ja menestystä tuleviin haasteisiin!
Siinäpä se koko lauma, viimeisin vielä ilman lakkia, mutta ajastaan, ajastaan... :-)
