Uneton Savonlinnassa

Olihan taas yö. Tai siis olikos se yleensä ottaen yö!

"Ei se sitten tullutkaan".

"Mikä?"

"Uni"

"Miksei se sitten tullut?"

"Minusta on väärin, ettei tule, varsinkin jos on luvannut"

"Ei sen kuulunutkaan tulla"

"No miksei?"

"Se on absurdia teatteria"

"Minusta viime yö oli absurdia teatteria"

Paitsi että nyt väsyttää ihan saatanasti. Nukuin ehkä n. 3 h, vaikka optimistisesti kävin sänkyyn jo tuossa 23 maissa, mitä ei ole tapahtunutkaan taas aikoihin.

Katselin netistä illan Diilin ja joitain kommentteja päälle. 24 maissa valot pois ja silmät kiinni. Siitä se taistelu sitten alkoi. Klo 01 meni hermot ensimmäisen kerran. Tupakalle ja kone auki. Suunnittelin joitain muutoksia Romu-Heikki -nettisivustoon, noin tunnin verran (haa, sainpas Palaute-osion merkkiongelmankin ratkaistua). Taas valot pois ja silmät umpeen. Vatsassa murisi ja sydän veteli saksanpolkkaa sinne-tänne. Otinpa Propralin, ihan vaan huvikseni. Älyttömän pahanmakuisia tabuja.

Tunnin jaksoin taas, sitten 02 maissa uudelleen tupakalle. Perkele. Uusi MB käteen ja lueskelemaan Windows 7:n kehuja ja jotain muutakin. Heti kun vaan luomi alkoi painaa, valot pois ja pää tyynyyn... perkele, ei nukuta!! Kello oli 03, eli tupakalle. Nyt luovutin ja nappasin nukahtamistabun, ja eikun odottelemaan MB:n parissa, puolisen tuntia. Eikä vaan nukuttanut... tai nukutti, mutta uni ei tarttunut.

Ajattelin mielessäni, miten hemmetissä ihminen voi olla keskellä pilkkopimeää yötä pirteä kuin peipponen, paitsi silmiä pakotti väsymys. Aamulla olin herännyt jo 7.30 enkä edes päiväunia ottanut.
Päätin kuitenkin, että valot pois ja väkisinmakuuta, *ittu! Meni siinä silti ainakin reilu puoli tuntia, ennenkuin sitten vihdoin nukahdin, herätäkseni 07.15 puhelimen herätykseen.

Kyllä oli pitkäveteinen lyhyt yö, ...tana! No, tänään uudella innolla unta metsästämään.