Vaikuttaa siltä, että ikä ja nuoruuden riehumiset alkavat korjata satoaan. "Pojasta polvi paranee" sanontaan viitaten, minulla ei ole poikaa... ja varmaan siksi polvet onkin päreinä. Vasen polvi kuvattiin tuossa alkukesästä, siellä on irrallinen rustonkappale. Auts. Keväinen muuttoraataminen kai ärsytti nivelen oikein kunnolla, ja nyt on sitten mennyt useampi viikko aika varovaisen kävelyn merkeissä. Ja että asia ei olisi yhtään helpompi, oikean jalan polvi alkaa oireilla ihan samalla tavalla.
Siis todennäköistä on, että molemmista polvista on kierukat päreinä, enemmän tai vähemmän. Lääkäriin pitäisi tietenkin mennä, ja sitä kautta tähystysleikkaukseen. Ei vaan huvittaisi lomaa uhrata moiseen operaatioon. Eikä voi kieltää, etteikö taustalla ole taas kerran myös se tietty lääkärinpelkokin.
Aika tarkka ajoitus tässä kyllä oli, heti kun kääntyi 50 vuotta mittariin, alkoi myös kunnolla paikat hajoomaan. Plääh!
Mutta katsellaan, yritän kuitenkin vielä sinnitellä, jos pääsisi jotenkuten tuonne syksyyn ennen remonttia. Ja nyt on ainakin riittävä tekosyy tanssimattomuuteen :-).
perjantai 24. heinäkuuta 2009
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Akatemiaa
Eilen tuli Ninnille kirje. Joensuun Yliopistosta. Aika paksu.
Onneksi olin aamulla kaupassa käydessäni ostanut vaniljaviinereitä! Niitä tarvittiin iltapäivällä, sillä Ninnin kirjeestä paljastui tieto siitä, että neiti on HYVÄKSYTTY yliopistoon opiskelemaan englantia ja kielenkääntämistä. Haaa, lapseni alkaa opiskella humanoidiksi... eikuin humanistiksi... tai joksikin :-). Loistavaa.
Olen onnellinen Ninnin puolesta, vaikka tietenkin uusi tilanne ja oman elämän haltuunotto tyttöä varmaan hirvittääkin. Epäilemättä apua tarvitaan, ja sitä annetaan sen kun vaan kyetään ja osataan. Asunnon etsintä alkaa het maanantaina.
Olen myös, jälleen kerran, sunnattoman ylpeä lapsistani. Tietenkin Ninni on juuri nyt päällimmäisenä, hänellähän se tilanne on nyt päällä.
Mutta ihan samalla tavalla tunnen ylpeyttä Hetan (... tai siis Anin :-) ) hienoista pianokonserteista täällä kotona, tai teatteriympyröissä loistavasta eläytymisestä.
Piia osoittaa kerta toisensa jälkeen, että hiukan hankalasta nuoruudesta huolimatta huumorintajua riittää, intoa hoitaa ja opettaa kahta latvapehmeää collieta, pitää pirpanan kurissa ja nuhteessa, huolehtii puoliskosta ja kaiken tuon päälle vielä opiskelee ansiokkaasti ja menestyksekäästi iltalukiossa. Tiukka likka!
Taas sisäisesti hymyilyttää, ei kai sittenkään kaikki kasvatutoimenpiteet ole menneet ihan kiville.
Ninnille tsemppiä!
Onneksi olin aamulla kaupassa käydessäni ostanut vaniljaviinereitä! Niitä tarvittiin iltapäivällä, sillä Ninnin kirjeestä paljastui tieto siitä, että neiti on HYVÄKSYTTY yliopistoon opiskelemaan englantia ja kielenkääntämistä. Haaa, lapseni alkaa opiskella humanoidiksi... eikuin humanistiksi... tai joksikin :-). Loistavaa.
Olen onnellinen Ninnin puolesta, vaikka tietenkin uusi tilanne ja oman elämän haltuunotto tyttöä varmaan hirvittääkin. Epäilemättä apua tarvitaan, ja sitä annetaan sen kun vaan kyetään ja osataan. Asunnon etsintä alkaa het maanantaina.
Olen myös, jälleen kerran, sunnattoman ylpeä lapsistani. Tietenkin Ninni on juuri nyt päällimmäisenä, hänellähän se tilanne on nyt päällä.
Mutta ihan samalla tavalla tunnen ylpeyttä Hetan (... tai siis Anin :-) ) hienoista pianokonserteista täällä kotona, tai teatteriympyröissä loistavasta eläytymisestä.
Piia osoittaa kerta toisensa jälkeen, että hiukan hankalasta nuoruudesta huolimatta huumorintajua riittää, intoa hoitaa ja opettaa kahta latvapehmeää collieta, pitää pirpanan kurissa ja nuhteessa, huolehtii puoliskosta ja kaiken tuon päälle vielä opiskelee ansiokkaasti ja menestyksekäästi iltalukiossa. Tiukka likka!
Taas sisäisesti hymyilyttää, ei kai sittenkään kaikki kasvatutoimenpiteet ole menneet ihan kiville.
Ninnille tsemppiä!
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Valkeaa unelmaa
Yhden aikakauden loppu. Ninni painoi eilen valkolakin päähänsä, ansaitusti. Tunsin suurta ylpeyttä lakitusjuhlassa, tyttäreni osoitti jälleen kerran olevansa tyylikäs ja itseluottavainen nuori nainen.
Ninnin puku oli upea, Piia ja Mani olivat tehneet hienoa työtä, ja pukuhan valmistui selkeästi etuajassa, se oli valmis jo torstaina.
Juhlat kotona onnistuivat hyvin, pienestä paniikista huolimatta. Skumpat juotiin ja pöydät tyhjennettiin syömisistä. Kakkua kyllä jäi, aika paljon :-). Topi ja Hanna olivat loihtineet suorastaan loistavan makuisen leipomuksen, nam nam. Kauniskin oli.
Nyt sitten jäädään "juhlalomalle", eli tässä residenssissä seuraavat viralliset pippalot pidettänee ensi kesänä, Hetan rippijuhlat. Tämä kevät kun on mennyt enempi tai vähempi juhlien merkeissä.
Hyvää kesää meille!
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Lyhyt
Minä rakastan noita kolmea näsäviisastelevaa, älykästä, kuluttavaa, ajattelevaa, loistavaa ja ihastuttavaa tytärtäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa!
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Shut the fuck up
Minulle on jälleen kerran paikkani osoitettu. Siispä hiljennän tämän(kin) kanavan määräämättömäksi ajaksi!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Pojasta mieheksi
No niin, nyt on sitten siirtymäriitti pojasta mieheksi takana. On jätettävä taakse poikamainen pelleily, tanssiminen kadulla kävellessä ja häpeämätön naisten takamusten katselu! Nyt on oltava aikuinen mies. Käyttäydyttävä asiallisesti, oltava kohtelias ja arvokas, avattava ovia naisille ja totuttava siihen, että nuoret teitittelevät.
Tätäkö halusin?! No en... enkä minä hemmetti taida tuohon aikuisen miehen rooliin istua kuitenkaan. Taidanpa jatkaa jopa naisten takamusten katseluakin :-)
5.4.2009, 50 v. ja sikana. Lohdullista tässä on se, että kuulin vasta muutama päivä sitten, että jopa minua vanhemmilla ihmisiää on löytynyt uusia kipiöintikohteita, eli kirvestä kaivoon ei taidakaan tarvita vielä heittää. Ja nyt ainakin puitteet on kohdallaan, kun uusi upea ja mukava queen-size jenkkisänkykin on olouonetta koristamassa. Varsin kutsuvan näköinen punkka, pakko myöntää. Sängyn pääty varsinkin on hieno!
Kiitos kaikille lahjaan osallistuneille, kiitos kaikille juhlien järjestelyihin osallistuneille ja kiitos kaikille vieraille. Oli se kuitenkin ihan mukavaa kun ystäviä kävi kahvilla. Kiitos Eikulle, Leilalle, Ex-appivanhemmile, Sarille ja Veijolle, Maikille ja Pekalle, Jarille ja Tepalle, Manille, Elinalle+kaksosille (Aino ja Eetu), Matsolle ja Nipelle, Mutkan joukkueelle (Piia, Perttu, Nebula ja Milstu), Ninnille ja Hetalle, Päiville, Makolle lyhyestä ovella-käynnistä... Mukavaa kun olitte mukana.
Ikäkriisi jatkuu :-)
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Tuomari vs. Juomari
Terveisiä vaan karaoke-kisoista viikonlopulta. Erehdyin, taas kerran, lupautumaan mukaan tuomariksi leikkimieliseen karaoke-kilpailuun. Ei olisi ehkä pitänyt...
Pienen ihmisen raadollisuus ja kova kilpailuhenki on herkässä, niin herkässä. Kisa oli järjestetty pääasiassa vihdykkeeksi ja tietenkin houkuttelemaan yleisöä ja laulajia mukaan. Siinä homma toimikin oikein hyvin. Mutta kun itse laulaminen alkoi, sarvia alkoi kasvaa sekä osallistujien että kannattajajoukkojen päihin.
Neljälle tuomarille oli kullekin määritelty oma osa-alueensa kokonaisuudesta. Yksi arvioi laulamista musiikillisesti, yhden tehtävänä oli esittäminen, yksi huomioi laulun sisällöllistä käsittelyä ja yhdellä oli tarkkailun alla yleisvaikutelma. Noiden perusteella sitten kilpailukappaleiden jälkeen kukin tuomari pisti yhdeksästä esiintyjästä viisi parasta omasta mielestään paremmuusjärjestykseen. Yleisö sai myös äänestää omia suosikkejaan. Sijaluvut käännettiin suoraan pisteiksi ja ynnättiin. Lopputulos oli selvä kun pisteet oli laskettu. Hajontaa tuli tuomareiden kesken aika paljon, mikä oli itse asiassa tarkoituskin.
No, kun tulokset sitten julkituotiin, todettiin heti, että jos johonkin kumartaa, johonkin samalla pyllistää :-). Ja parhaita oli yleisön äänestyslappuihin kirjoittamat kommentit "Pitäis olla puolueettomat tuomarit", "Paremmat laitteet", "Ammattitaitoinen karaoken vetäjä pitäisi olla" jne jne jne. Meinattiin tulosten julkistuksen yhteydessä lukea noita julkisesti, mutta jätettiin lukematta, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Niin se vaan on, että lajin kun lajin tuomarointi on varsin hankalaa ja varsinkin epäkiitollinen tehtävä.
Muuten kuitenkin homma meni kutakuinkin ok, paitsi yhden tuomarin kohdalla pullon henki pääsi vaikuttamaan varsinkin loppupuolen arvosteluja jaettaessa. Tunsin aito ja oikeaa myötähäpeää, olisi sen parituntisen voinut hoitaa ensin kunnialla pois alta. Paska juttu!
Hienoa oli kuitenkin huomata, että karaoken suosion myötä tästä pienestäkin maasta löytyy paljon todella taitavia ja osaavia laulajia. Osalla on myös lavakarismaa lähes ammattilaistasolle. Ja vaikka en henkilökohtaisesti ole kovinkaan innostunut karaokesta, on tuollaisia laulajia mukavaa ja viihdyttävää kuunnella. Pyysin kaikkia osallistujia jatkamaan harrastustaan!
Pienen ihmisen raadollisuus ja kova kilpailuhenki on herkässä, niin herkässä. Kisa oli järjestetty pääasiassa vihdykkeeksi ja tietenkin houkuttelemaan yleisöä ja laulajia mukaan. Siinä homma toimikin oikein hyvin. Mutta kun itse laulaminen alkoi, sarvia alkoi kasvaa sekä osallistujien että kannattajajoukkojen päihin.
Neljälle tuomarille oli kullekin määritelty oma osa-alueensa kokonaisuudesta. Yksi arvioi laulamista musiikillisesti, yhden tehtävänä oli esittäminen, yksi huomioi laulun sisällöllistä käsittelyä ja yhdellä oli tarkkailun alla yleisvaikutelma. Noiden perusteella sitten kilpailukappaleiden jälkeen kukin tuomari pisti yhdeksästä esiintyjästä viisi parasta omasta mielestään paremmuusjärjestykseen. Yleisö sai myös äänestää omia suosikkejaan. Sijaluvut käännettiin suoraan pisteiksi ja ynnättiin. Lopputulos oli selvä kun pisteet oli laskettu. Hajontaa tuli tuomareiden kesken aika paljon, mikä oli itse asiassa tarkoituskin.
No, kun tulokset sitten julkituotiin, todettiin heti, että jos johonkin kumartaa, johonkin samalla pyllistää :-). Ja parhaita oli yleisön äänestyslappuihin kirjoittamat kommentit "Pitäis olla puolueettomat tuomarit", "Paremmat laitteet", "Ammattitaitoinen karaoken vetäjä pitäisi olla" jne jne jne. Meinattiin tulosten julkistuksen yhteydessä lukea noita julkisesti, mutta jätettiin lukematta, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Niin se vaan on, että lajin kun lajin tuomarointi on varsin hankalaa ja varsinkin epäkiitollinen tehtävä.
Muuten kuitenkin homma meni kutakuinkin ok, paitsi yhden tuomarin kohdalla pullon henki pääsi vaikuttamaan varsinkin loppupuolen arvosteluja jaettaessa. Tunsin aito ja oikeaa myötähäpeää, olisi sen parituntisen voinut hoitaa ensin kunnialla pois alta. Paska juttu!
Hienoa oli kuitenkin huomata, että karaoken suosion myötä tästä pienestäkin maasta löytyy paljon todella taitavia ja osaavia laulajia. Osalla on myös lavakarismaa lähes ammattilaistasolle. Ja vaikka en henkilökohtaisesti ole kovinkaan innostunut karaokesta, on tuollaisia laulajia mukavaa ja viihdyttävää kuunnella. Pyysin kaikkia osallistujia jatkamaan harrastustaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)