Heräsin tänä aamuna puhelimen herätysääneen, normaaliin aikaan. Mutta ensimmäinen ajatus oli "ei perhana voi olla vielä aamu". Uni-Jukka kierteli taas viime yönä asujaimistoni aika kaukaa. Ei auttanut edes nukkunapin puolikas.
Tämä päivä onkin sitten mennyt kuin punaiselle ristille, nukkuneen rukouksen merkeissä. Silmäluomet painaa, leukaperät on haukottelemisesta kipeinä. Onneksi on perjantai...
Taitaa olla tulossa ensimmäinen "vapaa viikonloppu" miesmuistiin, kun Heta on menossa kaverinsa luo viikonlopuksi ja Ninni jatkaa tutustumistaan brittiläiseen elämänmenoon. Mitähän tuota tekisi?! Vai jatkaisiko olemisen sietämätöntä keveyttä siinä sängyssä selällään maaten ja läppäriä näpelöiden. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka netistä tupsahtaa elämän rakkaus ihan noin vaan, välineitä on tarjolla kyllä. Skype, MSN, FaceBook, My Space... koskaan ei voi tietää.
Näillä mennään nyt, katsotaan illemmalla uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti