Otsikko on ehkä vähän myöhässä, kun viikonloppu alkaa olla taas kerran käsitelty. Erikoinen ja toisenlainen viikonloppu olikin, ettei suorastaan yllätyksellinen.
Laitoin perjantai-iltana yhden viestin puhelimella, kutsun oikeamminkin. Ja ilokseni sain kutsuun myöntävän vastauksen. Siispä, kiirettä piti, kun piti tehdä pikapika-siivous. Käytännössä siis heittelin kylppärissä likapyykit kaapin oven taakse, pesin pytyn ja lavuaarin ja muuten asunnossa laitoin paikkoja vähän kuntoon. Onneksi oli ns. perussiistiä, ei tarvinnut luutun kanssa huseerata, eikä olisi kyllä ehtinytkään.
Sain siis erittäin miellyttävää seuraa, pitkästä aikaa. Maisteltiin chileläistä punaviiniä, polteltiin kynttilöitä ja juteltiin niitä näitä. Taustalla soi Joe Cocker ja Vaya con Dios. Aika meni kuin iltamissa, ja varsin hyvin maistui punkkukin :-). Yhdentoista maissa ajateltiin pistäytyä paikallisessa, mutta viimaikaisten tietojen perusteella ajattelin ensin soittaa ja varmistaa, että se on auki. Ei kukaan sieltä vastannut, siispä vältyimme turhalta 3 km kävelyltä. Sään puolesta olisi toki voinut kävelläkin, ja olisihan se saattanut vähän haihduttaa punaviinihuurujakin korvien välistä. Jäi kuitenkin kävelemättä :-).
Vieraani ihasteli ääneen olohuoneen sisustusta, kehui lämpimän ja kodikkaan oloiseksi. Kiitos, sellaiseksi olen tätä yrittänyt tehdäkin. Ja onhan se myönnettävä, kynttilät tekevät miellyttävästi viimeisen silauksen.
Lämmin iho ihoa vasten tuntuu vaan niin hyvältä, jopa tällaisesta keski-ikäistyvästä inhorealististakin :-). Ja kevyt hento hiusten tuoksu tuossa tyynyssä... huumaavaa!
Sisäisesti hymyilyttää nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti