I am a moving man

Herraa hyvää kiittäkää!



Minä niin etukäteen ajattelin, että muutto uuteen paikkaan hoituu hyvällä suunnittelulla ja etukäteistoimilla kohtuullisen vaivattomasti. No, ehkä tuli vähän oiottua sekä suunnittelussa että etukäteisvalmisteluissakin. HIRVEE homma, en muuta sano. Tavaraa oli taas loputtomasti, laatikko toisensa perään löytyi milloin minkäkin kaapin uumenista. Varaston tyhjentäminen oli lähtökohtaisesti epätoivoinen yritys olla fiksu ja hankkitua eroon turhasta kamasta. Sain minä kuitenkin jotain heitettyä poiskin, mutta vähemmän kuin oli tarkoitus.

Huonekalujakin oli paljon enemmän kuin miltä ne LMT:llä levitettyinä näyttivät. Ja nyt NT:llä niitä taaskaan ei näytä niin paljoa olevan. Hämmentävää. Kaikki saatiin kuitenkin siirrettyä, ja isoimpien osalta jopa vähän oletettua helpommin. Hetan piano arvelutti eniten, mutta parin hitumiehen lisäksi oli pari vähän raavaampaa, hyvin se hyppäsi autoon ja autosta toiseen kerrokseen paikoilleen. Kiitos Topille, Pertulle, Makolle ja Nikolle. Enkä voi olla kiittämättä myöskään Hetaa, vaikka angsti vähän tuntuikin vaivaavan, kyllä nuori neiti sitten kuitenkin hoiteli omaa osuuttaan oikein hyvin. Ja narinahan kuuluu asiaan... kai :-).

NT:llä saatiin vanhat tapetit olohuoneen seinästä irti 20.2 perjantaina, lauantai meni sitten uuden tapetin liisteröinnissä ja makuuhuoneen seinää maalatessa. Sunnuntaina alkoi sitten roudaaminen, ajoin vain viisi reissua temppelikylän ja SLN:n välillä. Perttu porhalsi pakettiautolla "vain" kolmasti. Viimeiset tavarat siirsin Kerimäeltä kotiin perjantaina, samalla kun kävin luovuttamassa LMT:n avaimet. LMT:n siivous hoitui tiistaina, kiitokset avusta Piialle, Hetalle ja exälle. Kun paikat oli puhtaat, teki mieli melkein kantaa tavarat takaisin sisään :-).

Viime viikko meni sitten "loman" merkeissä, eli pientä puuhaa riitti joka päivälle. Laatikoita purettiin, palkoita aseteltiin paikoilleen ja loppuviikosta asensin puiset sälekaihtimetkin. Ninnin uusi tilanjakaja meinasi viedä viimeist voimanrippeet, kaksi kappaletta 35 kilon paketteja kun raahasin parkkipaikalta ylös, niin tuntui että nyt muuten riitti!

Kuvia laitan jossain välissä, kun tämä systeemi ei näköjään suostu näyttämään Picasaweb:in kuvia, doh!

Lauantaina, kun likat olivat tahoillaan, kävin rauhassa saunassa ja päätin käydä tutustumassa Savonlinnan yöelämään. Paikallisessa lähiöräkälässä viihdyin yhden pienen tuopin ajan, aika karu paikka... you know vanhahkot tuulipukuiset tai pitkätoppatakkiset elämäänsä tympääntyneet juopuneet naiset... melkoista työläiskielenkäyttöä, ei sytyttänyt. Saattoi olla ensimmäinen ja harvalukuinen vierailu kyseisessä paikassa, vaikka tiskin takaa tulikin hyvää ja ystävällistä palvelua. Taksilla päräytin sitten kaupunkiin, Sillansuussa tapasin pari tuttua ja Seurahuoneella muutaman lisää. Tuskin tulee kovin usein talviaikaan tuonnekaan eksyttyä. Kesä onkin sitten asia erikseen :-).

Nyt opetellaan sitten asumaan kaupungissa, vaikka aamuisin tikat puita pärräyttelevätkin ja varikset raakkuu kuin korvessa konsanaan :-)