Reilu viikko sitten se taantuma sitten iski omaan nilkkaan. "Täss' on sulle lappu", nimi alle ja silleen. Huhtikuun loppupuolella tipahtaa työtulosta 40% pois, tilalle tulee joku jonkun instanssin arpoma summa. Tällä hetkellä ainoa positiivinen asia tuntuu olevan se, ettei kahtena arkipäivänä tarvitse herätä herätyskellon ääneen. Taidan ottaa nuo vaparit perjantaihin ja maanantaihin, on edes jotain "iloa" itsellenikin.
Kaksikymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa ei näyttänyt painavan mitään, se hiukan ottaa päähän. Ymmärrän minä työnantajan näkemyksen, kun kauppa ei käy, niin kauppa ei käy ja jotain on tehtävä. Mutta silti! Jonkinlaista kollektiivisuutta sitä kai odotti, vaan toisin kävi...
No, en minä tämän takia kirvestä kaivoon heitä. Täytyy jatkossa tulla toimeen sillä mitä sattuu mistäkin tulemaan. Onneksi tilanne vaikuttaa verotukseen aika paljonkin, sitä kautta taloudellinen ahdinko ei nyt ihan heti ole käsissä. Kesän suunnitelmat menee tietenkin uudelleen harkintaan, ja jää tosiaankin tekemättä se tavallaan itselleni ja tytöille lupaamani Ranskan reissu tekemättä. Hyvää 100/2 syntymäpäivää vaan. On jotenkin niin masentava fiilis kaiken kaikkiaan. Ikä alkaa viikon kuluttua 5:lla, kipua on siellä ja täällä, asia toisensa jälkeen karahtaa kiville tai vähintään jää toteutumatta.
Kivaa olisi välillä, jos välillä olisi kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti