Hmmm, eipä ole tullutkaan pitkiin aikoihin tehtyä kalaruokaa, jos kalapuikkoja ei lasketa. Siispä, sattui silmiini kaupassa norjalainen lohifile, 6,90 €/kg. Hyvännäköinen pikkuisen vajaa kiloinen file läksi sitten mukaan. Nyt se lepäilee rauhassa tuolla uunissa. Hyvä tuoksu leviää asuntoon ja vatsa alkaa jo kurnia (.. on siinä kanssa muuten sana).
Perussetillä menen, pintaan siis suolaa, sitruunapippuria, valkosipulijauhetta, sipulijauhetta ja ripaus tilliä. Palanpainikkeeksi keitettyjä perunoita ja kaali-kurkku-omena-ananassalaattia. Juomaksi Hedvigillä punaista limpparia ja/tai Aho-mummon mehua, itse taidan etikettejä suuresti halveksien kaataa pienen lasillisen punaviiniä.
Eiköhän tuolla taas pärjää. Illaksi on eilisestä jäljellä Budabest-suklaata ja pipareita. Joulunodotus on nyt virallisesti avattu, eilen hörpittiin myös glögiä.
Arkinen (siltä se tuntuu myös näin viikonloppuisin) ja jokapäiväinen ruuanlaitto alkaa mättää, jauheliha maistuu pahvilta ja makaroonia en jaksa jatkuvasti keitellä. Ja kun tuo teini tuossa nirsoilee lähes kaiken kanssa, alkaa ns. nyppiä. Ja toisaalta pitäisi saada itsestään joskus irti tekemään jotain uutta ja maukasta... kohta alkaa pataruuat taas maistua :-).
Huomenna Isänpäivän kunniaksi... ehkä johonkin ulos syömään, ei huvita kokata, ehkä.
lauantai 7. marraskuuta 2009
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Merkkiuskovaisuutta
Minua henkilökohtaisesti alkaa päivä päivältä ottaa enemmän päähän yleisesti vallitseva tila, missä tietoteknisiä laitteita vertaillaan hullunlailla. Windows sitä Macci tätä, Nokia sitä ja iPhone tätä.
Käyttäjät nousevat barrikaadeille kerta toisensa jälkeen, argumentit ei varsinaisesti muutu (... niin, kun ei ne ominaisuudetkaan ihan viikoittain muutu) ja loppujen lopuksi kommenttien sisältö siirtyy itse tekniikoista ja minaisuuksista henkilökohtaisiksi. Siis vittuiluksi.
Mikä ihme siinä on, ettei jokainen voisi tahollaan käyttää sitä omistamaansa laitetta, ilman että naapurin laitetta tarvitsee mollata? Vai onko niin, että sen oman laitteen ominaisuudet ei vastaakaan haluja, ja pettymys on purettava siihen, että kaverilla olevaa härpäkettä mätettään paskakokkareilla sen kun ehditään.
Mökin Miinalle ja/tai Manulle riittää erikoisen hyvin, että esim. puhelin toimii. Sillä voi soittaa, siihen voi soittaa ja jos oikein haluaa brassailla, tekstiviestit suuntaan ja toiseenkin kulkee. Ei tarvita datayhteyksiä, ei tarvita kalentereita (...Allakka toimii edelleen). Ei soiteta musiikkia eikä katsella videoita PUHELIMELLA! Tämän tason laitteissa on valinnanvaraa vaikka kuinka paljon, yksi ostaa Nokialaista, toinen Samsungia, kolmannelle käy Sony Ericsson jne jne. Malleja on loputtomiin kaikilla.
Sitten nämä pahimmat torvensoittajat, ns. ammattilaiset. Ollaan niin tärkeitä, että kapulasta pitää löytyä kaikki mahdolliset kilkkeet, valot ja vitkuttimet. Ja sitten ihmetellään, kun akku kestää puoli päivää, yhteydet katkeilee jatkuvasti, tai että kas perhanaa, karmee puhelinlasku yllättää.
Haa, sitä yleensä saa mitä tilaa. Monessa tapauksessa laittamalla se oma tärkeys johonkin järjelliseen tasoon, elämä helpottuu moneltakin osin. Voi joskus jossain vaikkapa istua laiturin nokassa ja uittaa varpaita vedessä, ilman että toinen käsi hamuaa ja näpeltää sitä monitoimi-äly-mikätahansa kalikkaa. Kokeilkaa joskus.
Omalle kohdalleni on sattunut vain hyviä ja toimivia laitteita, merkkiin ja malliin katsomatta. Kännyköissä, tietokoneissa, DVD-soittimissa jne. Kaikkia niitä olen osannut käyttää, kaikilla niillä olen saanut toimitettua sen mitä minun on yleensä tarvinnut toimittaa. Eikä minin ole tarvinnut toisten laitteita haukkua, kukin näppäilee omaansa, on se sitten hyvä tai ei.
Harvoin tässä maailmassa tapahtuu asioita, joista tiedon saaminen vaikka vasta huomenna pahemmin omaa mikrokosmosta heilauttaa. Ihan oikeasti!
Käyttäjät nousevat barrikaadeille kerta toisensa jälkeen, argumentit ei varsinaisesti muutu (... niin, kun ei ne ominaisuudetkaan ihan viikoittain muutu) ja loppujen lopuksi kommenttien sisältö siirtyy itse tekniikoista ja minaisuuksista henkilökohtaisiksi. Siis vittuiluksi.
Mikä ihme siinä on, ettei jokainen voisi tahollaan käyttää sitä omistamaansa laitetta, ilman että naapurin laitetta tarvitsee mollata? Vai onko niin, että sen oman laitteen ominaisuudet ei vastaakaan haluja, ja pettymys on purettava siihen, että kaverilla olevaa härpäkettä mätettään paskakokkareilla sen kun ehditään.
Mökin Miinalle ja/tai Manulle riittää erikoisen hyvin, että esim. puhelin toimii. Sillä voi soittaa, siihen voi soittaa ja jos oikein haluaa brassailla, tekstiviestit suuntaan ja toiseenkin kulkee. Ei tarvita datayhteyksiä, ei tarvita kalentereita (...Allakka toimii edelleen). Ei soiteta musiikkia eikä katsella videoita PUHELIMELLA! Tämän tason laitteissa on valinnanvaraa vaikka kuinka paljon, yksi ostaa Nokialaista, toinen Samsungia, kolmannelle käy Sony Ericsson jne jne. Malleja on loputtomiin kaikilla.
Sitten nämä pahimmat torvensoittajat, ns. ammattilaiset. Ollaan niin tärkeitä, että kapulasta pitää löytyä kaikki mahdolliset kilkkeet, valot ja vitkuttimet. Ja sitten ihmetellään, kun akku kestää puoli päivää, yhteydet katkeilee jatkuvasti, tai että kas perhanaa, karmee puhelinlasku yllättää.
Haa, sitä yleensä saa mitä tilaa. Monessa tapauksessa laittamalla se oma tärkeys johonkin järjelliseen tasoon, elämä helpottuu moneltakin osin. Voi joskus jossain vaikkapa istua laiturin nokassa ja uittaa varpaita vedessä, ilman että toinen käsi hamuaa ja näpeltää sitä monitoimi-äly-mikätahansa kalikkaa. Kokeilkaa joskus.
Omalle kohdalleni on sattunut vain hyviä ja toimivia laitteita, merkkiin ja malliin katsomatta. Kännyköissä, tietokoneissa, DVD-soittimissa jne. Kaikkia niitä olen osannut käyttää, kaikilla niillä olen saanut toimitettua sen mitä minun on yleensä tarvinnut toimittaa. Eikä minin ole tarvinnut toisten laitteita haukkua, kukin näppäilee omaansa, on se sitten hyvä tai ei.
Harvoin tässä maailmassa tapahtuu asioita, joista tiedon saaminen vaikka vasta huomenna pahemmin omaa mikrokosmosta heilauttaa. Ihan oikeasti!
tiistai 27. lokakuuta 2009
Uneton Savonlinnassa
Olihan taas yö. Tai siis olikos se yleensä ottaen yö!
"Ei se sitten tullutkaan".
"Mikä?"
"Uni"
"Miksei se sitten tullut?"
"Minusta on väärin, ettei tule, varsinkin jos on luvannut"
"Ei sen kuulunutkaan tulla"
"No miksei?"
"Se on absurdia teatteria"
"Minusta viime yö oli absurdia teatteria"
Paitsi että nyt väsyttää ihan saatanasti. Nukuin ehkä n. 3 h, vaikka optimistisesti kävin sänkyyn jo tuossa 23 maissa, mitä ei ole tapahtunutkaan taas aikoihin.
Katselin netistä illan Diilin ja joitain kommentteja päälle. 24 maissa valot pois ja silmät kiinni. Siitä se taistelu sitten alkoi. Klo 01 meni hermot ensimmäisen kerran. Tupakalle ja kone auki. Suunnittelin joitain muutoksia Romu-Heikki -nettisivustoon, noin tunnin verran (haa, sainpas Palaute-osion merkkiongelmankin ratkaistua). Taas valot pois ja silmät umpeen. Vatsassa murisi ja sydän veteli saksanpolkkaa sinne-tänne. Otinpa Propralin, ihan vaan huvikseni. Älyttömän pahanmakuisia tabuja.
Tunnin jaksoin taas, sitten 02 maissa uudelleen tupakalle. Perkele. Uusi MB käteen ja lueskelemaan Windows 7:n kehuja ja jotain muutakin. Heti kun vaan luomi alkoi painaa, valot pois ja pää tyynyyn... perkele, ei nukuta!! Kello oli 03, eli tupakalle. Nyt luovutin ja nappasin nukahtamistabun, ja eikun odottelemaan MB:n parissa, puolisen tuntia. Eikä vaan nukuttanut... tai nukutti, mutta uni ei tarttunut.
Ajattelin mielessäni, miten hemmetissä ihminen voi olla keskellä pilkkopimeää yötä pirteä kuin peipponen, paitsi silmiä pakotti väsymys. Aamulla olin herännyt jo 7.30 enkä edes päiväunia ottanut.
Päätin kuitenkin, että valot pois ja väkisinmakuuta, *ittu! Meni siinä silti ainakin reilu puoli tuntia, ennenkuin sitten vihdoin nukahdin, herätäkseni 07.15 puhelimen herätykseen.
Kyllä oli pitkäveteinen lyhyt yö, ...tana! No, tänään uudella innolla unta metsästämään.
"Ei se sitten tullutkaan".
"Mikä?"
"Uni"
"Miksei se sitten tullut?"
"Minusta on väärin, ettei tule, varsinkin jos on luvannut"
"Ei sen kuulunutkaan tulla"
"No miksei?"
"Se on absurdia teatteria"
"Minusta viime yö oli absurdia teatteria"
Paitsi että nyt väsyttää ihan saatanasti. Nukuin ehkä n. 3 h, vaikka optimistisesti kävin sänkyyn jo tuossa 23 maissa, mitä ei ole tapahtunutkaan taas aikoihin.
Katselin netistä illan Diilin ja joitain kommentteja päälle. 24 maissa valot pois ja silmät kiinni. Siitä se taistelu sitten alkoi. Klo 01 meni hermot ensimmäisen kerran. Tupakalle ja kone auki. Suunnittelin joitain muutoksia Romu-Heikki -nettisivustoon, noin tunnin verran (haa, sainpas Palaute-osion merkkiongelmankin ratkaistua). Taas valot pois ja silmät umpeen. Vatsassa murisi ja sydän veteli saksanpolkkaa sinne-tänne. Otinpa Propralin, ihan vaan huvikseni. Älyttömän pahanmakuisia tabuja.
Tunnin jaksoin taas, sitten 02 maissa uudelleen tupakalle. Perkele. Uusi MB käteen ja lueskelemaan Windows 7:n kehuja ja jotain muutakin. Heti kun vaan luomi alkoi painaa, valot pois ja pää tyynyyn... perkele, ei nukuta!! Kello oli 03, eli tupakalle. Nyt luovutin ja nappasin nukahtamistabun, ja eikun odottelemaan MB:n parissa, puolisen tuntia. Eikä vaan nukuttanut... tai nukutti, mutta uni ei tarttunut.
Ajattelin mielessäni, miten hemmetissä ihminen voi olla keskellä pilkkopimeää yötä pirteä kuin peipponen, paitsi silmiä pakotti väsymys. Aamulla olin herännyt jo 7.30 enkä edes päiväunia ottanut.
Päätin kuitenkin, että valot pois ja väkisinmakuuta, *ittu! Meni siinä silti ainakin reilu puoli tuntia, ennenkuin sitten vihdoin nukahdin, herätäkseni 07.15 puhelimen herätykseen.
Kyllä oli pitkäveteinen lyhyt yö, ...tana! No, tänään uudella innolla unta metsästämään.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Harmaa sunnuntai
Harmillisia tällaiset harmaat sunnuntait. Kun sää ulkona on harmaa, tahtoo mielikin harmaantua. Sellainen ei ole kivaa ei.
Koko päivän on ollut pimeää, ainoana vähän piristävänä asiana käytiin Heta.... siis Annin kanssa syömässä kiinalaisessa. Yhä vaan edelleen on hyvää ja maukasta siinä Auvisenrinteessä olevassa ravintolassa.
Nyt ulkona ei ole harmaata, siellä on lähes säkkipimeää! Se siis harmaista ajatuksista, loput olkoot ihan pimeitä :-)
maanantai 19. lokakuuta 2009
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Ehostusta
Sainpas sitten pitkään mieltäni vaivanneen asian hoitoon. Notkolantielle muutettuamme koko ajan on ollut iso halu ehostaa varsin ankean oloinen WC hiukan siistimmäksi. Sininen kukkatapetti oli aika karsea, taso kolhuinen ja kaikin puolin epäsiisti.
(Old tapetti)
Eli eikun "peukalo keskellä kämmentä" toimeen. Riipaisin kokeeksi vanhaa tapettia seinästä irti. Hyvin irtosi, eli sitä työtä ei tietenkään voinut jättää puolittaiseksi, vaan kaikki pois. Ninni oli sitä mieltä, että WC näyttää paremmalta vaikka ilman tapettia... Ei näyttänyt.
(No tapetti)
Pakkohan tuolle oli sitten jotain tehdä, yhden illan saattoi katsella raiskatunnäköisiä seiniä. Onneksi löytyi vanhasta Kalliopellontien-aikaisesta varastosta pari rullaa vaaleaa kohokuvioista materiaalia. Ei mitään tyylikästä, mutta hei, kyseessä on kuitenkin vain WC. Tavara oli kaiken lisäksi eri värisävyä, vaikkakin samaa kuosia. En antanut asian haitata.
Oma hommansa oli saada tapetit yksikseen seinälle, kun tuota kokemusta moisesta ei juurikaan ole. Sisä- ja ulkonurkat teki hommasta entistäkin kiehtovampaa, ja meinasi ihan pariin otteeseen hermo mennä. Polvet perkeleet kaiken lisäksi muistuttivat olemassaolostaan, kierukat hoilasi hoosiannaa oikein sielun kyllyydestä.
No, en antanut pienten vastoinkäymisten haitata, vaan liisteröin ne vuodat puoliväkisin seinään. Eikä siitä mikään huono sitten tullut, pyhätyöksi.
(Yes tapetti)
No, nythän se näyttää jo paremmalta... paitsi! Ei se kuitenkaan vielä ollut sitä, mitä olin hakemassa. Olin joskus aikojen alussa ostanut yhdestä saksalaisesta kauppaketjusta kuusi kappaletta upotettavia halogen-valaisimia. Hmmm... siispä suunnittelin valolipan ja pitkän hyllyn peilin alle. Ja eikun Aho-ukin kimppuun, kun omat kalut ja taidot ei ihan riitä (jotenkin alkoi soida Martti Servo päässä). 18 mm mäntyinen liimalevy kaupasta valmiiksi sahattuna, Aholahden verstaalle hoitamaan palikat paikoilleen, reikineen päivineen. Rautakaupasta hiekkapaperia, petsilakkaa ja pensseli. Vähän sovitustyötä kotona ja eikun tummaa väriä pintaan. Vahva oli petsilakan haisu, mutta jälki näytti siltä mitä ajattelinkin.
Alakotilan Pekan sain houkuteltua tekemään sähköasennukset, niin hyvin säännösten mukaan kun vain alan ammattilainen taitaa.
Alakaapit ja tason olin tilannut jo aiemmin, niitä odotellessa asentelin nuo jo valmiit tavarat paikoilleen. Aika tyylikäs tuli, vaikka itse sanonkin. Valoteho 3*50W oli ainakin riittävä, edes minä en tarvinnut laseja lukeakseni lehteä tuolla :-). Vaihdoin myöhemmin kaksi lamppua 35W:siksi, ettei ihan naama pala karrelle.
.jpg)
.
Lopuksi sitten alakaapit, ovet ja tasokin saatiin paikalle, ilta meni niitä paikoilleen sommitellessa. Ja tietenkin olin tehnyt pienen mitoitusvirheen, kun alunperin en ovia ajatellut edes laittaa. Siis tason syvyys on periaatteessa pari senttiä vajaa, mutta se ei käytäntöä mitenkään haittaa.
Lopputulos on hyvin pitkälti haluamani kaltainen, ja entiseen verrattuna muuten aika siisti! Peilin vaihto jäi ainakin vielä odottelemaan aikaa parempaa. Ajatuksena on laittaa koko lipan levyinen peili seinään. Ehkä. Jos huvittaa. Projektin kustannukset oli luokkaa 250-300 €.
.jpg)
(Yes WC)
Mission completed. Ja heti alkoi kyteä ajatukset keittiön remontoinnista. Siihen on kyllä varattava paljon enemmän aikaa ja jostain lie kaivettava rahatkin.
(Old tapetti)Eli eikun "peukalo keskellä kämmentä" toimeen. Riipaisin kokeeksi vanhaa tapettia seinästä irti. Hyvin irtosi, eli sitä työtä ei tietenkään voinut jättää puolittaiseksi, vaan kaikki pois. Ninni oli sitä mieltä, että WC näyttää paremmalta vaikka ilman tapettia... Ei näyttänyt.
(No tapetti)Pakkohan tuolle oli sitten jotain tehdä, yhden illan saattoi katsella raiskatunnäköisiä seiniä. Onneksi löytyi vanhasta Kalliopellontien-aikaisesta varastosta pari rullaa vaaleaa kohokuvioista materiaalia. Ei mitään tyylikästä, mutta hei, kyseessä on kuitenkin vain WC. Tavara oli kaiken lisäksi eri värisävyä, vaikkakin samaa kuosia. En antanut asian haitata.
Oma hommansa oli saada tapetit yksikseen seinälle, kun tuota kokemusta moisesta ei juurikaan ole. Sisä- ja ulkonurkat teki hommasta entistäkin kiehtovampaa, ja meinasi ihan pariin otteeseen hermo mennä. Polvet perkeleet kaiken lisäksi muistuttivat olemassaolostaan, kierukat hoilasi hoosiannaa oikein sielun kyllyydestä.
No, en antanut pienten vastoinkäymisten haitata, vaan liisteröin ne vuodat puoliväkisin seinään. Eikä siitä mikään huono sitten tullut, pyhätyöksi.
(Yes tapetti)No, nythän se näyttää jo paremmalta... paitsi! Ei se kuitenkaan vielä ollut sitä, mitä olin hakemassa. Olin joskus aikojen alussa ostanut yhdestä saksalaisesta kauppaketjusta kuusi kappaletta upotettavia halogen-valaisimia. Hmmm... siispä suunnittelin valolipan ja pitkän hyllyn peilin alle. Ja eikun Aho-ukin kimppuun, kun omat kalut ja taidot ei ihan riitä (jotenkin alkoi soida Martti Servo päässä). 18 mm mäntyinen liimalevy kaupasta valmiiksi sahattuna, Aholahden verstaalle hoitamaan palikat paikoilleen, reikineen päivineen. Rautakaupasta hiekkapaperia, petsilakkaa ja pensseli. Vähän sovitustyötä kotona ja eikun tummaa väriä pintaan. Vahva oli petsilakan haisu, mutta jälki näytti siltä mitä ajattelinkin.
Alakotilan Pekan sain houkuteltua tekemään sähköasennukset, niin hyvin säännösten mukaan kun vain alan ammattilainen taitaa.
Alakaapit ja tason olin tilannut jo aiemmin, niitä odotellessa asentelin nuo jo valmiit tavarat paikoilleen. Aika tyylikäs tuli, vaikka itse sanonkin. Valoteho 3*50W oli ainakin riittävä, edes minä en tarvinnut laseja lukeakseni lehteä tuolla :-). Vaihdoin myöhemmin kaksi lamppua 35W:siksi, ettei ihan naama pala karrelle.
.Lopuksi sitten alakaapit, ovet ja tasokin saatiin paikalle, ilta meni niitä paikoilleen sommitellessa. Ja tietenkin olin tehnyt pienen mitoitusvirheen, kun alunperin en ovia ajatellut edes laittaa. Siis tason syvyys on periaatteessa pari senttiä vajaa, mutta se ei käytäntöä mitenkään haittaa.
Lopputulos on hyvin pitkälti haluamani kaltainen, ja entiseen verrattuna muuten aika siisti! Peilin vaihto jäi ainakin vielä odottelemaan aikaa parempaa. Ajatuksena on laittaa koko lipan levyinen peili seinään. Ehkä. Jos huvittaa. Projektin kustannukset oli luokkaa 250-300 €.
(Yes WC)Mission completed. Ja heti alkoi kyteä ajatukset keittiön remontoinnista. Siihen on kyllä varattava paljon enemmän aikaa ja jostain lie kaivettava rahatkin.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Voiko polvet tulla raskaaksi?
Vaikuttaa siltä, että ikä ja nuoruuden riehumiset alkavat korjata satoaan. "Pojasta polvi paranee" sanontaan viitaten, minulla ei ole poikaa... ja varmaan siksi polvet onkin päreinä. Vasen polvi kuvattiin tuossa alkukesästä, siellä on irrallinen rustonkappale. Auts. Keväinen muuttoraataminen kai ärsytti nivelen oikein kunnolla, ja nyt on sitten mennyt useampi viikko aika varovaisen kävelyn merkeissä. Ja että asia ei olisi yhtään helpompi, oikean jalan polvi alkaa oireilla ihan samalla tavalla.
Siis todennäköistä on, että molemmista polvista on kierukat päreinä, enemmän tai vähemmän. Lääkäriin pitäisi tietenkin mennä, ja sitä kautta tähystysleikkaukseen. Ei vaan huvittaisi lomaa uhrata moiseen operaatioon. Eikä voi kieltää, etteikö taustalla ole taas kerran myös se tietty lääkärinpelkokin.
Aika tarkka ajoitus tässä kyllä oli, heti kun kääntyi 50 vuotta mittariin, alkoi myös kunnolla paikat hajoomaan. Plääh!
Mutta katsellaan, yritän kuitenkin vielä sinnitellä, jos pääsisi jotenkuten tuonne syksyyn ennen remonttia. Ja nyt on ainakin riittävä tekosyy tanssimattomuuteen :-).
Siis todennäköistä on, että molemmista polvista on kierukat päreinä, enemmän tai vähemmän. Lääkäriin pitäisi tietenkin mennä, ja sitä kautta tähystysleikkaukseen. Ei vaan huvittaisi lomaa uhrata moiseen operaatioon. Eikä voi kieltää, etteikö taustalla ole taas kerran myös se tietty lääkärinpelkokin.
Aika tarkka ajoitus tässä kyllä oli, heti kun kääntyi 50 vuotta mittariin, alkoi myös kunnolla paikat hajoomaan. Plääh!
Mutta katsellaan, yritän kuitenkin vielä sinnitellä, jos pääsisi jotenkuten tuonne syksyyn ennen remonttia. Ja nyt on ainakin riittävä tekosyy tanssimattomuuteen :-).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)