Satuin vaihtamaan kanavaa, Nelosella menossa Kuorosota. Ja kuinkas sattuikaan, siellä oli esiintymässä Maija Vilkkumaa.
Tuosta naisesta tihkuu SEKSIÄ!
Maija ei ole normaalimittapuiden mukaan kaunis, ei povipommi eikä missi. Mutta jumalattoman seksikkään näköinen nainen. Huomasin sen ensimmäisen kerran jo vuonna varvas ja tossu, kun hänet livenä näin Imatralla BB-tapahtumassa.
Kaiken lisäksi pidän isosta osasta Maijan musiikkiakin, vaikka sitä jossain vaiheessa dumpattiin tajuntaani ihan liian kanssa.
My kind of a girl!
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
tiistai 10. helmikuuta 2009
Sisustusvimmaa
Tuli pieni tauko kirjoitteluun, kun oli olevinaan kaikenlaista tekemistä. Ei minulla mitään ollut, ei vaan saanut aikaiseksi kirjoittaa. Korjataan se sitten nyt.
Niin siinä sitten kävi, että perjantaina 6.2.2009 aamulla allekirjoitin lainapaperit ja iltapäivällä kauppakirjan asunnosta. Hetken aikaa oli mittava summa rahaa tilillä, mutta ei sitä "iloa" kestänyt kuin muutaman minuutin. En päässyt edes oharia tekemään, kun lainan myöntänyt pankki siirsi rahat tililleni vasta kaupanteon yhteydessä :-). No, verkkotiliotteelta voin käydä tarkistamassa numerot, ihan isoiltahan nuo näytti.
Uusi asunto tyhjenee jo mahdollisesti tämän viikon lopulla, siispä ensi viikolla pääsen jo ehkä tekemään... tai ainakin aloittelemaan pientä pintaremonttia. Tähän olisi hyvin sopinut joku telkkarin remonttiohjelmista, olisi ollut mukavaa saada ammattilaiset asialle, sekä tekniseen toteutukseen että avaamaan omia ajatuksia sisustuksellisissa asioissa. Vuan ihe ne on kai mietittävä nyt.
Hedvig on ihan pähkinöinä, värisuunnitelmat oman huoneen osalta on muuttuneet jo pariin otteeseen. Nyt on sitten vaalean ruskeaa maalia ja jotain vähän tummempaa tapettia haluan-listalla. Ehtii ne vielä varmaan muuttumaan, kun en ole vielä ihan varmaksi päättänyt, laitanko sinne tapettia ollenkaan. Ei ole nimittäin kokemusta tapetoinnista, toisaalta, pienessä huoneessa voisi vaikka harjoitella... Siellä on kyllä muistaakseni lasikuitutapetti seinässä jo, eli saattaa mennä pelkästään maalilinjalle. Varsin lapsenomaisen boordin joudun jokatapauksssa irti repimään, eli jotain sille huoneelle on tehtävä.
Suuremmassa makkarissa onkin sitten mielenkiintoisempi urakka edessä. Sinne on innostuttu maalaamaan kultamaalilla jumalattoman isoja kukkia yhdelle isolle seinälle. Ne ei oikein istu omaan tyylikkyys-näkemykseeni, eli piiloon on saatava, tavalla tai toisella. Ehkä joudun niitä vähän hiomaan ja päälle tulee... joko tapettia tai maalia. Makkareissa on tumma pähkinä lattioissa, laminaatin muodossa, eli seiniä ei ehkä tule kovin tummiksi laitettua. Mahdolliset kalusteet (sänky + lipastoja) on myöskin kekiruskeaa, huomioväriksi voisi lisätä jotain elementtejä hiukan kirkkaammista väreistä. Värilastuja kävin jo eilen hakemssa, niitä ihmetellään sitten.
Aikomukseni on ottaa nyt vihdoin ja viimein makuuhuone omaan käyttööni, olenkin olohuoneessa asustanut reilut 1,5 vuotta. Makkariin verhot on hankittava, löytyisiköhän kierrätyskeskukselta, sieltä ostin aikoinaan aika hyvännäköiset paksut kangasverhot LMT:llekin. Nehän on muuten edelleen tallessa... kassotaan sattuuko vihreä yhteenkään värilastuun. Jonkinlainen pehmeä matto menee myös ostoslistalle, laminaattilattia tuntuu aika vilpoisalta paljaan jalan alla. Ja koristetyynyjä tietysti, jos sen sängyn saan hankittua. Ikeassa on yksi aika kivan näköinen, samaa sarjaa löytyy myös lipastoja. Jotenkin miellyttävät minun silmääni.
Ninni esitti, että noihin lipastoihin voisi laittaa vielä jotkin tyylikkäät vetimet... Noita lipastoja ajattelin laittaa kolme kappaletta, asunnossa on aika nihkeästi kaappitilaa ( miksi hemmetissä niissä aina säästetään?), eli vaatteille tilaa tarvitaan. Onhan siellä se maailman ihanin vaatehuone tietty, tekisi vaan mieleni purkaa pois koko hökötys. En muista että sitä olisi meillä koskaan saatu pidettyä siistinä ja tavaroita järjestyksessä. Pirun keksintö koko vaatehuone.
Olohuone onkin sitten kokonaan oma lukunsa. Lattia on vaaleaa lautaparkettia, lienee koivua tai vaahteraa. Se pitäisi ainakin hioa ja lakata, mietin myös sävyttämistä hiukan tummemmaksi. Yhdellä seinällä on aika karmeen näköinen tapetti, jonkinlaista kukkakuviota, ei käy ei! Eli se menee ainakin uusiksi, eilen käytiin Hetan kanssa katselemassa vaihtoehtoja. Yksi raitatapetti näytti aika hyvältä, ei ole kovin voimakas kontrasti, mutta kuitenkin erottuva. Vaalea beesi ja hiukan kultaan vivahtava, raidat tasaleveitä. Siitä se saattaa lähteä, olohuoneen perusväritys. Matto minulla jo onkin, vaalea beesi sekin (pesulaan pitäisi viedä, joku on sen liannut). Sohva ja kalusteet on sitä tummaa ruskeaa, sattuu hyvin yhteen värilastuun oikeastaan kaikki elementit. Näkyy huomiovärinä olevan myrkynvihreä tuossa lastussa, eli sen saatan ohittaa, kun ei taida mitään sen väristä olla. Gongatkin on punaiset, mutta ne sointuu hyvin verhoihin. Aiemmin hankkimiini olohuoneen verhoihin olen ollut tosi tyytyväinen, näyttävät edelleen hyviltä ja tulevat näyttämään siltä myös uudessa sijainnissaan.
Keittiö ja ruokailutila jäävät varmaan aika peruskuntoon, korkeintaan maalia seinään räppään. Ruokapöytä tekisi mieli vaihtaa tummanruskeaksi, mutta saattaa budjetti olla kohta tapissaan, harmi sinänsä, aika hyvännäköisiä ruokaryhmiä on ollut halvennuksessa tarjolla.
Keittiön tasot menee varmaan jossain vaiheessa vaihtoon, valkoinen laminaatti ei sytytä, tilalle olen ajatellut ihan puutasoja. Samalla joutuu kyllä vaihtamaan myös altaat ja hanatkin, eli se tapahtunee joskus myöhemmin.
Saunaan kiinnostaisi laittaa valaistusta uusiksi, paneelit itsessään on aika hyväkuntoiset. Nykyisin on mukavannäköisiä led-valoja saunaankin, niitä on tutkittava. Jossain näin myös saunaan asennetun kiviseinäjäljitelmän, olipa aika hulppean näköinen. Saattaisi sopia tuollaiseen pienempäänkin saunaa, saisi aika helposti pientä katseenvagitsijaa. Harkinnassa pidetään sitäkin.
Sisustaminen ja itselleen tilojen rakentaminen on aika mukavaa puuhaa, ainakin näin suunnittelun tasolla. Itse toteutus onkin sitten uuden jutun aihe, minulla on taustoista huolimatta varpaat aika keskellä kämmentä. Eikä nykymateriaalien hinnoilla viitsi montaa kertaa harjoitella, edullisemmaksi tule palkata ammattilaiset tekemään kerralla kuntoon. yritän minä silti jotain itsekin tehdä.
Tässähän alkaa jännitys vähän nouseen... :-)
Niin siinä sitten kävi, että perjantaina 6.2.2009 aamulla allekirjoitin lainapaperit ja iltapäivällä kauppakirjan asunnosta. Hetken aikaa oli mittava summa rahaa tilillä, mutta ei sitä "iloa" kestänyt kuin muutaman minuutin. En päässyt edes oharia tekemään, kun lainan myöntänyt pankki siirsi rahat tililleni vasta kaupanteon yhteydessä :-). No, verkkotiliotteelta voin käydä tarkistamassa numerot, ihan isoiltahan nuo näytti.
Uusi asunto tyhjenee jo mahdollisesti tämän viikon lopulla, siispä ensi viikolla pääsen jo ehkä tekemään... tai ainakin aloittelemaan pientä pintaremonttia. Tähän olisi hyvin sopinut joku telkkarin remonttiohjelmista, olisi ollut mukavaa saada ammattilaiset asialle, sekä tekniseen toteutukseen että avaamaan omia ajatuksia sisustuksellisissa asioissa. Vuan ihe ne on kai mietittävä nyt.
Hedvig on ihan pähkinöinä, värisuunnitelmat oman huoneen osalta on muuttuneet jo pariin otteeseen. Nyt on sitten vaalean ruskeaa maalia ja jotain vähän tummempaa tapettia haluan-listalla. Ehtii ne vielä varmaan muuttumaan, kun en ole vielä ihan varmaksi päättänyt, laitanko sinne tapettia ollenkaan. Ei ole nimittäin kokemusta tapetoinnista, toisaalta, pienessä huoneessa voisi vaikka harjoitella... Siellä on kyllä muistaakseni lasikuitutapetti seinässä jo, eli saattaa mennä pelkästään maalilinjalle. Varsin lapsenomaisen boordin joudun jokatapauksssa irti repimään, eli jotain sille huoneelle on tehtävä.
Suuremmassa makkarissa onkin sitten mielenkiintoisempi urakka edessä. Sinne on innostuttu maalaamaan kultamaalilla jumalattoman isoja kukkia yhdelle isolle seinälle. Ne ei oikein istu omaan tyylikkyys-näkemykseeni, eli piiloon on saatava, tavalla tai toisella. Ehkä joudun niitä vähän hiomaan ja päälle tulee... joko tapettia tai maalia. Makkareissa on tumma pähkinä lattioissa, laminaatin muodossa, eli seiniä ei ehkä tule kovin tummiksi laitettua. Mahdolliset kalusteet (sänky + lipastoja) on myöskin kekiruskeaa, huomioväriksi voisi lisätä jotain elementtejä hiukan kirkkaammista väreistä. Värilastuja kävin jo eilen hakemssa, niitä ihmetellään sitten.
Aikomukseni on ottaa nyt vihdoin ja viimein makuuhuone omaan käyttööni, olenkin olohuoneessa asustanut reilut 1,5 vuotta. Makkariin verhot on hankittava, löytyisiköhän kierrätyskeskukselta, sieltä ostin aikoinaan aika hyvännäköiset paksut kangasverhot LMT:llekin. Nehän on muuten edelleen tallessa... kassotaan sattuuko vihreä yhteenkään värilastuun. Jonkinlainen pehmeä matto menee myös ostoslistalle, laminaattilattia tuntuu aika vilpoisalta paljaan jalan alla. Ja koristetyynyjä tietysti, jos sen sängyn saan hankittua. Ikeassa on yksi aika kivan näköinen, samaa sarjaa löytyy myös lipastoja. Jotenkin miellyttävät minun silmääni.
Ninni esitti, että noihin lipastoihin voisi laittaa vielä jotkin tyylikkäät vetimet... Noita lipastoja ajattelin laittaa kolme kappaletta, asunnossa on aika nihkeästi kaappitilaa ( miksi hemmetissä niissä aina säästetään?), eli vaatteille tilaa tarvitaan. Onhan siellä se maailman ihanin vaatehuone tietty, tekisi vaan mieleni purkaa pois koko hökötys. En muista että sitä olisi meillä koskaan saatu pidettyä siistinä ja tavaroita järjestyksessä. Pirun keksintö koko vaatehuone.
Olohuone onkin sitten kokonaan oma lukunsa. Lattia on vaaleaa lautaparkettia, lienee koivua tai vaahteraa. Se pitäisi ainakin hioa ja lakata, mietin myös sävyttämistä hiukan tummemmaksi. Yhdellä seinällä on aika karmeen näköinen tapetti, jonkinlaista kukkakuviota, ei käy ei! Eli se menee ainakin uusiksi, eilen käytiin Hetan kanssa katselemassa vaihtoehtoja. Yksi raitatapetti näytti aika hyvältä, ei ole kovin voimakas kontrasti, mutta kuitenkin erottuva. Vaalea beesi ja hiukan kultaan vivahtava, raidat tasaleveitä. Siitä se saattaa lähteä, olohuoneen perusväritys. Matto minulla jo onkin, vaalea beesi sekin (pesulaan pitäisi viedä, joku on sen liannut). Sohva ja kalusteet on sitä tummaa ruskeaa, sattuu hyvin yhteen värilastuun oikeastaan kaikki elementit. Näkyy huomiovärinä olevan myrkynvihreä tuossa lastussa, eli sen saatan ohittaa, kun ei taida mitään sen väristä olla. Gongatkin on punaiset, mutta ne sointuu hyvin verhoihin. Aiemmin hankkimiini olohuoneen verhoihin olen ollut tosi tyytyväinen, näyttävät edelleen hyviltä ja tulevat näyttämään siltä myös uudessa sijainnissaan.
Keittiö ja ruokailutila jäävät varmaan aika peruskuntoon, korkeintaan maalia seinään räppään. Ruokapöytä tekisi mieli vaihtaa tummanruskeaksi, mutta saattaa budjetti olla kohta tapissaan, harmi sinänsä, aika hyvännäköisiä ruokaryhmiä on ollut halvennuksessa tarjolla.
Keittiön tasot menee varmaan jossain vaiheessa vaihtoon, valkoinen laminaatti ei sytytä, tilalle olen ajatellut ihan puutasoja. Samalla joutuu kyllä vaihtamaan myös altaat ja hanatkin, eli se tapahtunee joskus myöhemmin.
Saunaan kiinnostaisi laittaa valaistusta uusiksi, paneelit itsessään on aika hyväkuntoiset. Nykyisin on mukavannäköisiä led-valoja saunaankin, niitä on tutkittava. Jossain näin myös saunaan asennetun kiviseinäjäljitelmän, olipa aika hulppean näköinen. Saattaisi sopia tuollaiseen pienempäänkin saunaa, saisi aika helposti pientä katseenvagitsijaa. Harkinnassa pidetään sitäkin.
Sisustaminen ja itselleen tilojen rakentaminen on aika mukavaa puuhaa, ainakin näin suunnittelun tasolla. Itse toteutus onkin sitten uuden jutun aihe, minulla on taustoista huolimatta varpaat aika keskellä kämmentä. Eikä nykymateriaalien hinnoilla viitsi montaa kertaa harjoitella, edullisemmaksi tule palkata ammattilaiset tekemään kerralla kuntoon. yritän minä silti jotain itsekin tehdä.
Tässähän alkaa jännitys vähän nouseen... :-)
perjantai 6. helmikuuta 2009
Welcome to real world.
Lyhyestä virsi kaunis, Ninnin mietteitä kiteytettynä :-)
Sanomalehti Itä-Savo, 5.2.2009, Kivaa/Ei kivaa.
Sanomalehti Itä-Savo, 5.2.2009, Kivaa/Ei kivaa.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Ylpeä isä
On se vaan myönnettävä, että olen edelleen suunnattoman ylpeä isä. Kolme tytärtä on pidetty hengissä, opetettu kävelemään, puhumaan, syömään ja juomaan. Ja kaikista on tullut varsin mallikelpoisia kansalaisia.
Vanhimmainen, Piia, on kahden maailman suloisimman tytön (vaikka Milstu nyt vähän vierastaakin...) äiti. Selviytynyt omista nuoruuden ajan härdelleistään ja osoittautunut huolehtivaksi ja terveellä järjellä varustetuksi vanhemmaksi.
Keskimmäinen, Ninni on ollut ns. helppo lapsi koko ikänsä. Ei ole hirveästi turhaa melua itsestään pitänyt, hoitanut asiansa pääsääntöisesti hienosti. Ja tällä hetkellä painaltaa tukka putkella maailman turuilla, eli Lontoossa. Tytöstä on kasvamassa hyvinkin itsellinen ja itseensä luottava nuori nainen.
Viimeisin vaan ei vähäisin, Heta... taiteellinen, musiikissa erittäin lahjakas nuori teini. Angsti iskee päälle välillä, mutta ainakin vielä niistä on selvitty puhumalla ja hetken aikaa mököttämällä. Tiedän että olen helisemässä Hetan kanssa, kunhan muutama vuosi vielä mennään, mutta asiaanhan se kuuluu, ei vanhemmuuden ole tarkoitettukaan olevan mikään piece of cake.
Itse olen näin iän myötä joutunut monta kertaa asettelemaan elämäni palikoita erilaisiin muodostelmiin, ja kun itsestä oikein huonolta tuntuu, olen nuo tyttäret-palikat kaivanut päälimmäiseksi. Niillä on ollut hyvä ohittaa monta sellaista asiaa, mitkä omasta mielestä on menneet enemmän tai vähemmän metsikköön.
On miulla mukavat ja fiksut lapset! Vaikka ite sanonkin.
Vanhimmainen, Piia, on kahden maailman suloisimman tytön (vaikka Milstu nyt vähän vierastaakin...) äiti. Selviytynyt omista nuoruuden ajan härdelleistään ja osoittautunut huolehtivaksi ja terveellä järjellä varustetuksi vanhemmaksi.
Keskimmäinen, Ninni on ollut ns. helppo lapsi koko ikänsä. Ei ole hirveästi turhaa melua itsestään pitänyt, hoitanut asiansa pääsääntöisesti hienosti. Ja tällä hetkellä painaltaa tukka putkella maailman turuilla, eli Lontoossa. Tytöstä on kasvamassa hyvinkin itsellinen ja itseensä luottava nuori nainen.
Viimeisin vaan ei vähäisin, Heta... taiteellinen, musiikissa erittäin lahjakas nuori teini. Angsti iskee päälle välillä, mutta ainakin vielä niistä on selvitty puhumalla ja hetken aikaa mököttämällä. Tiedän että olen helisemässä Hetan kanssa, kunhan muutama vuosi vielä mennään, mutta asiaanhan se kuuluu, ei vanhemmuuden ole tarkoitettukaan olevan mikään piece of cake.
Itse olen näin iän myötä joutunut monta kertaa asettelemaan elämäni palikoita erilaisiin muodostelmiin, ja kun itsestä oikein huonolta tuntuu, olen nuo tyttäret-palikat kaivanut päälimmäiseksi. Niillä on ollut hyvä ohittaa monta sellaista asiaa, mitkä omasta mielestä on menneet enemmän tai vähemmän metsikköön.
On miulla mukavat ja fiksut lapset! Vaikka ite sanonkin.
perjantai 30. tammikuuta 2009
Lamaa lättyyn
Pitkällinen projektini alkaa kääntyä loppusuoralle. Kohtuullisen, tai siis kohtuuttoman vuokran takia olen siis vääntänyt asuntokauppaa muutaman kuukauden. Nyt aletaan olla sitten tilanteessa, että asiaa viedään eteenpäin.
Neuvottelen vielä kahden pankin kanssa lainaehdoista, marginaaleista ja muusta siihen liittyvästä. Pientä vääntöä on asian tiimoilta, osa periaatteellisia ja osa ihan suoraan rahallisia. Asunnon hintaneuvottelut on käyty, myyjä hyväksyi viimeisimmän tarjoukseni, eli tietenkin lupasin liikaa, mutta kun jossain on asuttava.
Kaupantekopäiväksi on sovittu 6.2 ja asunnon pitäisi olla tyhjä 22.2 mennessä. Hiihtolomaviikko meneekin sitten mahdollisiin maalaustalkoisiin ja tavaran roudaamiseen. Helvetisti sitä on ehtinyt n. 1,5 vuoteen taas kertyä. Tuskaa taas, kun paljon on sellaista, mitä ei viitsisi heittää kaatopaikalle, mutta paljon muitakaan paikkoja ei ole. Nykyisin kukaan ei enää edes osta käytettyä tavaraa, täällä siis mikään lama ole, perhana.
Vaikka laskimella ja paperilla katsottuna perusasumiskustannukset laskeekin, veroale alkaa vaikuttamaan, asuntolainan myötä jopa enemmänkin ja työmatkakustannukset vähintään puolittuvat, silti on hiukan arveluttava fiilis, kun on ehtinyt tottua tähän velattomaan olotilaan. Katoaa tietty keveys elämästä. Mutta toisaalta, jatkossa sitä kuitenkin maksaa omaansa, pikkupalasissa, mutta silti. Ja ehkä, jos joitain vuosia saa homman menemään kunnialla, tilanne muuttuu ja saa vähintään omansa takaisin. Asunto on minulle kuitenkin enemmänkin osa elämää kuin sijoituskohde. Minä olen aika huono, pitkän tähtäimen talousasioissa, kuitenkin.
Jatkossa sitten pääsen oikeasti kommentoimaan Savonlinnan ohikulkutietäkin, tähän asti naapurikuntalaisena olen vaan sivusta vähän seuraillut. Ja onhan nyt erilaisia tapahtumia ja aktiviteettejä paljon lähempänä, vaikka en tiedä tuleeko niissä sen enempää käytyä. Teatteriin lähden kyllä, kun seuralainenkin lupautui mukaan :-).
Lapsoset on tietenkin tässä vaiheessa myöskin huuli pyöreänä. Nyt kun asia alkaa materialisoitua, alkaa ne ensimmäiset muutosvastarinnan taimet päätään nostaa "ei se tunnukaan enää mukavalta, ei ole kavereita, miten se koulu sitten...". Enkä voi kieltää, etteikö itselläni ole vähän samansuuntaisia ajatuksia, sen verran pitkä historia minulla on Kerimäellä asumisesta. Sosiaalinen ympäristö tulee muuttumaan, se on tavallaan vähän pelottavaa. Mennessään näkee.
Mielenkiintoinen hetki asunnon hankkimisen osalta, kun työpaikalla alkaa YT-neuvottelut piakkoin... yritän silti luottaa siihen, ettei koko talous romahda. Olisi mukavaa, jos ei tarvitsisi heti pankin kanssa neuvotella lyhennysvapaista... siis sitten kun ne alkaa.
Uutta kohti!
Neuvottelen vielä kahden pankin kanssa lainaehdoista, marginaaleista ja muusta siihen liittyvästä. Pientä vääntöä on asian tiimoilta, osa periaatteellisia ja osa ihan suoraan rahallisia. Asunnon hintaneuvottelut on käyty, myyjä hyväksyi viimeisimmän tarjoukseni, eli tietenkin lupasin liikaa, mutta kun jossain on asuttava.
Kaupantekopäiväksi on sovittu 6.2 ja asunnon pitäisi olla tyhjä 22.2 mennessä. Hiihtolomaviikko meneekin sitten mahdollisiin maalaustalkoisiin ja tavaran roudaamiseen. Helvetisti sitä on ehtinyt n. 1,5 vuoteen taas kertyä. Tuskaa taas, kun paljon on sellaista, mitä ei viitsisi heittää kaatopaikalle, mutta paljon muitakaan paikkoja ei ole. Nykyisin kukaan ei enää edes osta käytettyä tavaraa, täällä siis mikään lama ole, perhana.
Vaikka laskimella ja paperilla katsottuna perusasumiskustannukset laskeekin, veroale alkaa vaikuttamaan, asuntolainan myötä jopa enemmänkin ja työmatkakustannukset vähintään puolittuvat, silti on hiukan arveluttava fiilis, kun on ehtinyt tottua tähän velattomaan olotilaan. Katoaa tietty keveys elämästä. Mutta toisaalta, jatkossa sitä kuitenkin maksaa omaansa, pikkupalasissa, mutta silti. Ja ehkä, jos joitain vuosia saa homman menemään kunnialla, tilanne muuttuu ja saa vähintään omansa takaisin. Asunto on minulle kuitenkin enemmänkin osa elämää kuin sijoituskohde. Minä olen aika huono, pitkän tähtäimen talousasioissa, kuitenkin.
Jatkossa sitten pääsen oikeasti kommentoimaan Savonlinnan ohikulkutietäkin, tähän asti naapurikuntalaisena olen vaan sivusta vähän seuraillut. Ja onhan nyt erilaisia tapahtumia ja aktiviteettejä paljon lähempänä, vaikka en tiedä tuleeko niissä sen enempää käytyä. Teatteriin lähden kyllä, kun seuralainenkin lupautui mukaan :-).
Lapsoset on tietenkin tässä vaiheessa myöskin huuli pyöreänä. Nyt kun asia alkaa materialisoitua, alkaa ne ensimmäiset muutosvastarinnan taimet päätään nostaa "ei se tunnukaan enää mukavalta, ei ole kavereita, miten se koulu sitten...". Enkä voi kieltää, etteikö itselläni ole vähän samansuuntaisia ajatuksia, sen verran pitkä historia minulla on Kerimäellä asumisesta. Sosiaalinen ympäristö tulee muuttumaan, se on tavallaan vähän pelottavaa. Mennessään näkee.
Mielenkiintoinen hetki asunnon hankkimisen osalta, kun työpaikalla alkaa YT-neuvottelut piakkoin... yritän silti luottaa siihen, ettei koko talous romahda. Olisi mukavaa, jos ei tarvitsisi heti pankin kanssa neuvotella lyhennysvapaista... siis sitten kun ne alkaa.
Uutta kohti!
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Viikonlopun virta-avain
Otsikko on ehkä vähän myöhässä, kun viikonloppu alkaa olla taas kerran käsitelty. Erikoinen ja toisenlainen viikonloppu olikin, ettei suorastaan yllätyksellinen.
Laitoin perjantai-iltana yhden viestin puhelimella, kutsun oikeamminkin. Ja ilokseni sain kutsuun myöntävän vastauksen. Siispä, kiirettä piti, kun piti tehdä pikapika-siivous. Käytännössä siis heittelin kylppärissä likapyykit kaapin oven taakse, pesin pytyn ja lavuaarin ja muuten asunnossa laitoin paikkoja vähän kuntoon. Onneksi oli ns. perussiistiä, ei tarvinnut luutun kanssa huseerata, eikä olisi kyllä ehtinytkään.
Sain siis erittäin miellyttävää seuraa, pitkästä aikaa. Maisteltiin chileläistä punaviiniä, polteltiin kynttilöitä ja juteltiin niitä näitä. Taustalla soi Joe Cocker ja Vaya con Dios. Aika meni kuin iltamissa, ja varsin hyvin maistui punkkukin :-). Yhdentoista maissa ajateltiin pistäytyä paikallisessa, mutta viimaikaisten tietojen perusteella ajattelin ensin soittaa ja varmistaa, että se on auki. Ei kukaan sieltä vastannut, siispä vältyimme turhalta 3 km kävelyltä. Sään puolesta olisi toki voinut kävelläkin, ja olisihan se saattanut vähän haihduttaa punaviinihuurujakin korvien välistä. Jäi kuitenkin kävelemättä :-).
Vieraani ihasteli ääneen olohuoneen sisustusta, kehui lämpimän ja kodikkaan oloiseksi. Kiitos, sellaiseksi olen tätä yrittänyt tehdäkin. Ja onhan se myönnettävä, kynttilät tekevät miellyttävästi viimeisen silauksen.
Lämmin iho ihoa vasten tuntuu vaan niin hyvältä, jopa tällaisesta keski-ikäistyvästä inhorealististakin :-). Ja kevyt hento hiusten tuoksu tuossa tyynyssä... huumaavaa!
Sisäisesti hymyilyttää nyt!
Laitoin perjantai-iltana yhden viestin puhelimella, kutsun oikeamminkin. Ja ilokseni sain kutsuun myöntävän vastauksen. Siispä, kiirettä piti, kun piti tehdä pikapika-siivous. Käytännössä siis heittelin kylppärissä likapyykit kaapin oven taakse, pesin pytyn ja lavuaarin ja muuten asunnossa laitoin paikkoja vähän kuntoon. Onneksi oli ns. perussiistiä, ei tarvinnut luutun kanssa huseerata, eikä olisi kyllä ehtinytkään.
Sain siis erittäin miellyttävää seuraa, pitkästä aikaa. Maisteltiin chileläistä punaviiniä, polteltiin kynttilöitä ja juteltiin niitä näitä. Taustalla soi Joe Cocker ja Vaya con Dios. Aika meni kuin iltamissa, ja varsin hyvin maistui punkkukin :-). Yhdentoista maissa ajateltiin pistäytyä paikallisessa, mutta viimaikaisten tietojen perusteella ajattelin ensin soittaa ja varmistaa, että se on auki. Ei kukaan sieltä vastannut, siispä vältyimme turhalta 3 km kävelyltä. Sään puolesta olisi toki voinut kävelläkin, ja olisihan se saattanut vähän haihduttaa punaviinihuurujakin korvien välistä. Jäi kuitenkin kävelemättä :-).
Vieraani ihasteli ääneen olohuoneen sisustusta, kehui lämpimän ja kodikkaan oloiseksi. Kiitos, sellaiseksi olen tätä yrittänyt tehdäkin. Ja onhan se myönnettävä, kynttilät tekevät miellyttävästi viimeisen silauksen.
Lämmin iho ihoa vasten tuntuu vaan niin hyvältä, jopa tällaisesta keski-ikäistyvästä inhorealististakin :-). Ja kevyt hento hiusten tuoksu tuossa tyynyssä... huumaavaa!
Sisäisesti hymyilyttää nyt!
perjantai 23. tammikuuta 2009
Piru kun väsyttää
Heräsin tänä aamuna puhelimen herätysääneen, normaaliin aikaan. Mutta ensimmäinen ajatus oli "ei perhana voi olla vielä aamu". Uni-Jukka kierteli taas viime yönä asujaimistoni aika kaukaa. Ei auttanut edes nukkunapin puolikas.
Tämä päivä onkin sitten mennyt kuin punaiselle ristille, nukkuneen rukouksen merkeissä. Silmäluomet painaa, leukaperät on haukottelemisesta kipeinä. Onneksi on perjantai...
Taitaa olla tulossa ensimmäinen "vapaa viikonloppu" miesmuistiin, kun Heta on menossa kaverinsa luo viikonlopuksi ja Ninni jatkaa tutustumistaan brittiläiseen elämänmenoon. Mitähän tuota tekisi?! Vai jatkaisiko olemisen sietämätöntä keveyttä siinä sängyssä selällään maaten ja läppäriä näpelöiden. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka netistä tupsahtaa elämän rakkaus ihan noin vaan, välineitä on tarjolla kyllä. Skype, MSN, FaceBook, My Space... koskaan ei voi tietää.
Näillä mennään nyt, katsotaan illemmalla uudelleen.
Tämä päivä onkin sitten mennyt kuin punaiselle ristille, nukkuneen rukouksen merkeissä. Silmäluomet painaa, leukaperät on haukottelemisesta kipeinä. Onneksi on perjantai...
Taitaa olla tulossa ensimmäinen "vapaa viikonloppu" miesmuistiin, kun Heta on menossa kaverinsa luo viikonlopuksi ja Ninni jatkaa tutustumistaan brittiläiseen elämänmenoon. Mitähän tuota tekisi?! Vai jatkaisiko olemisen sietämätöntä keveyttä siinä sängyssä selällään maaten ja läppäriä näpelöiden. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka netistä tupsahtaa elämän rakkaus ihan noin vaan, välineitä on tarjolla kyllä. Skype, MSN, FaceBook, My Space... koskaan ei voi tietää.
Näillä mennään nyt, katsotaan illemmalla uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)